Tarina
Ensin muuttui keho, sitten mieli #loppuelämänharjoitus
Istuin joulukirkossa joulukuussa 2018. Oli harras tunnelma, paljon ihmisiä kerääntynyt yhteen hiljentymään ja laulamaan, virittäytyen joulun tunnelmaan. Istuin ja ristin käteni, tuntui hyvältä ja turvalliselta. Ajatuksissani mietin ja siinä hetkessä jo tiesin, että tuleva astangajooga kurssini tulee muuttamaan elämääni pysyvästi. Olin jo pienestä lapsesta pitäen halunnut ristimisen sijaan laittaa kämmenet yhteen, Anjali mudraan – rukousasentoon joka symboloi kunnioitusta, kiitolllisuutta ja yhteyttä itseen ja toisiin.
Tammikuussa 2019 pääsin ensimmäiselle Astangajooga tunnilleni Shalavallaan kaimani Annukan oppiin. Tätä ennen oli joogannut itsekseni Fitness muro paketista saadulla dvd-ohjelmalla, käynyt Jooga Flow ohjaaja koulutuksen ja todennut että nyt on aika mennä kunnon oppiin, jooga veti vahvasti puoleensa. Ensimmäinen Astangajooga tunti oli mahtava. Astuin kynttilän valaisemaan saliin, siellä istuttiin hiljaa matoilla, tunnelma oli mystinen. Opettaja Annukka astui saliin ja ilman ylimääräisiä höpinöitä harjoitus alkoi mielenkiintoisella mantralla. Tunnilla oli itsenäni edistyneimpiä harjoittajia, joten ensimmäinen tavoite oli pysyä mukana tahdissa. Olin hidas, en juurikaan taipunut mihinkään oikeista kohdista, keho oli epätasapainossa, kipuileva ja väsynyt, harjoitus tuntui todella haastavalta – olin siis oikeassa paikassa alkaakseni kehittyä.
Jatkoin harjoituksia Annukan ja Joakimin opeissa. Aloitin myös melkein heti ensimmäisen tunnin jälkeen omatoimisen harjoittelun, Yoga Chikitsa- Joogaterapia moniste löytyi kotoa. Ensimmäisten vuosien aikana harjoitus vaati täydellistä rauhaa ja tilaa. Sitten pikkuhiljaa harjoittelun edetessä aloin sietämään häiriötekijöitä, aloin harjoitella myös ulkona kaiken luonnon äänien, erilaisten sää olosuhteiden keskellä. Aloin ymmärtämään – tätä on joogaharjoitus kun siitä alkaa tulla henkinen harjoitus. Sitä kuuluukin harjoitella kaiken elämän keskellä, ei vain täydellisisssä olosuhteissa, kun kaikki on vain ihanaa ja helppoa. Eihän elämä itsessään ole vain ihanaa ja helppoa, vaan täynnä haasteita, joiden avulla voidaan kehittää itseämme ja selvittää todellinen itsemme. Kahden vuoden Astangajooga harjoittelun jälkeen löysin itseni opettamassa tätä harjoitusta muille. Kun opettaa muille, on pysyttävä itsekin tunnollisena oppilaana. On jatkettava harjoitusta haasteita kohdatessa, on mentävä eteenpäin vaikka tuntuisi mahdottomalta, on tartuttava hetkeen silloin kun se on mahdollista.
Näin seitsemän vuoden sykliä taaksepäin katsoessa harjoitus on alkanut muuttua. Oppiketjussa on ollut turvallista edetä. Janne Kontalan opit ja kirjallisuus tulivat mukaan muutaman vuoden Astangajooga harjoittelun rinnalle. Harjoitus on edennyt kohti meditatiivisempia harjoitteita, sekä Bhaktijooga on tullut lähelle sydäntä. Tärkeintä ei ole enää niinkään se kuinka taivun fyysisesti, vaan kuin taipuisa olen henkisesti, kuinka myötätuntoinen olen toisia ja itseni kohtaan. Ei niinkään se kuinka vahva olen fyysesti,vaan kuinka vahvana kykenen seisomaan henkisesti kun muu maailma horjuu ympärillämme. Jatkakaamme siis harjoituksia sydän avoinna ja ottakaamme elämän haasteet vastaan siunauksina. Kiitos Annukka ja Joakim, sekä Janne Kontala tärkeistä opeista ja läsnäolostanne. Eteenpäin Uuteen Vuoteen!