Se on vain liikettä.
Kotona harjoitusta aloittaessani seison usein joogamatollani minuuttien ajan ja tuijotan eteeni. Kymmenenkin minuuttia. Mieli taistelee harjoituksen aloittamista vastaan. En millään jaksaisi ja viitsisi. Ei ole optimaalinen olotila. Tuntuu tunkkaiselta ja painavalta. Ajatuskin aurinkotervehdysten aloittamisesta tuntuu todella raskaalta. Onko pakko. Miksi. Miksi ylipäätään teen tätä.
Joka kerta pysäytän lopulta mieleni samaan ajatukseen: Se on vain liikettä. Se on vain liikettä.
Ja ryhdyn aurinkotervehdyksiin.
Joskus kesken aurinkotervehdystenkin tai myöhemmin harjoituksen aikana mieli alkaa jälleen keksiä omia ajatuksiaan. Taas seison minuutteja. Ja palaan ajatukseen: se on vain liikettä.
Kuinka yksinkertaista se onkaan. Se on vain ja ainoastaan liikettä. Se on ainoa tosiasia siitä, mitä olen tekemässä. Ei mitään muuta, vaikka mieli monenlaista väittääkin. Ja sen voimalla pääsen eteenpäin.
***
Osallistuin keväällä 2024 Shala Vallassa Magnus Appelbergin kylmävesialtistusretriittiin, jonka alussa Magnus kävi läpi sitä, mitä kaikkea mieli koittaakaan meille tarjoilla, jotta kylmään veteen ei tarvitsisi mennä. Lopulta on kyse siitä, että se on vain vettä. Se on vain vettä. Tätä ajatusta soveltamalla olen saanut mieleni tyhjennettyä erilaisista vastaväitteistä monissa tilanteissa ja rauhoituttua ja keskityttyä käsillä olevaan asiaan.
***
En ollut puhunut tästä ajatuksesta ääneen perheeni kanssa. Tänä keväänä olin kerran pyöräilemässä 6-vuotiaan lapseni kanssa, kun pitkässä ylämäessä ihmettelin, mitä hän höpöttää itsekseen. Kysyin asiasta mäen päällä. Hän sanoi: "Mä hoen itselleni, että liikuta jalkoja, liikuta jalkoja, liikuta jalkoja, niin sit mä en mieti sitä, et mun pitäis päästä sinne mäen päälle asti." Niinpä.