Hyvän elämän neljä kulmakiveä

Joogamatolla voi halutessaan harjoitella hyvää elämää. Kaiken fyysisen hyödyn lisäksi asana-harjoitus tarjoaa supertyökalun elämän työstämiselle pintaa syvemmältä. Totuudellisuus, myötätuntoisuus, puhtaus ja itsekuri ovat hyvän elämän neljä kulmakiveä niin isossa kuin pienessä mittakaavassa, vaikkapa yhteiskunnallisella ja yksilötasolla.

Totuudellisuus

Eli rehellisyyttä joka on kyllästetty tiedolla. Kun lähtee tekemään asana-harjoitusta on tärkeä olla rehellinen tilanteelle: ajalle, paikalle ja olosuhteille noin ylipäätään. Kuulostella kehoa vähän kuin ulkoa päin, tunnistaa ja tunnustaa missä mennään. Tarkkana pitää olla siinä, että ei tässä vaiheessa heittäydy tunteiden vietäväksi, vaan tarttuu tiedon miekkaan. "Musta tuntuu, etten pysty" ei välttämättä ole totta - tai toisin päin "Musta tuntuu, että pystyn" edeltää melko montaa turhaa venähdystä tai jumitusta. On oltava koko ajan läsnä, tietoisena kehosta. Terveydellä ei kannata pelata uhkapeliä.

Ja näinhän sen pitäisi mennä jokaisella elämän osa-alueella. Ei pidä huijata - itseään eikä muita.

Myötätuntoisuus

Se että "ei heittäydy tunteiden vietäväksi" ei tarkoita tunnekylmyyttä tai tunteiden kieltämistä. Tunteet ovat totta ja niillä on valtava rooli elämässä. Jokaisen aikuisen keho on tukahdutettuja tunteita kantava raihnainen juhta. Parhaimmillaan asana-harjoituksessa voi päästä koskettamaan tuota ns. tunnekehoa. Voi tulla itku tai nauru, voi alkaa raivostuttaa, turhauttaa, ahdistaa. Mitä silloin tehdään? Jatketaan harjoitusta valtavalla lempeydellä. Ollaan itselle se vanhempi tai ystävä, joka näkee ja kuulee tuon tunteen hyväksyen ja ymmärtäen. Ollaan tuolle herkälle keholle se turvallinen, joka tietää mitä pitää tehdä. Otetaan seuraava hengitys ja mennään eteenpäin.

Itsemyötätunnosta se alkaa. Että pääsisimme tilaan, jossa suhtautuisimme kaikkeen ja kaikkien elämään myötätunnolla. Myös sen joogamatolle innokkaasti pyrkivän hämähäkin.

Puhtaus

Puhdas matto, puhtaat vaatteet, puhtaat kainalot.

Asana-harjoituksessa voi lähteä tavoittelemaan tyylipuhtautta. Astangajooga on siitä niin täydellisen hyvä harjoitus, että siitä on ihan kaikki turha karsittu pois. Jokaiselle hengitykselle on selkeät ohjeet, mitä tulisi tehdä - ja mitään muuta ei tarvitse tehdä. Yksinkertaistamista, karsimista, siivoamista. Liikkeissä, hengityksessä ja lopulta myös mielessä.

Voitteko kuvitella yhteiskunnan joka olisi puhdas? Ei roskapuhetta joka paikassa.

Itsekuri

Ilman itsekuria ei joogassa voi menestyä. Eikä elämässä noin ylipäätään. Harva tohtoriksi väitellyt on saavuttanut tittelin ilman itsekuria. Jos tuntuu, että itsekuria ei löydy on sitä kultivoitava. "Menen joka viikko harjoitukseen." Aina tulee esteitä, mutta itsekuri vaatii priorisointia. (Lääkäri taitaa olla ainoa auktoriteetti nyky-yhteiskunnassa. Jokainen kyllä pääsee lääkäriin tasan sillä kellon lyömällä kun aika on!) Kuume ja tulehdukset ovat asana-harjoitukselle este, kipeä polvi tai kissanristiäiset eivät sitä ole. Itsekurin lisääntymisen alkaa melko nopeasti huomata omassa elämässä. Sitä tavallaan pääsee oman elämän päälle, pois päättömästi ajelehtivasta roolista.

Itsekuri on päättäväistä sitoutumista asioihin, jotka lisäävät mielen kirkkautta ja hyvyyttä. Aika on arvokkain asia mitä meillä on ja jokainen itseä henkisesti eteenpäin vievä sekuntti on kuin rahan tallettamista ikuiseen pankkiin, seteleiden polttelun sijasta.